sunnuntai 3. toukokuuta 2009
tiistai 2. syyskuuta 2008
Hätistää
Kuten jo 25.8. kirjoittelin Kokoomuksen varapuheenjohtajasta ja hänen ei-ei-ei-linjasta, ei tämänpäiväinen Demareiden ehdotusten lyttääminen tullut mitenkään pyytämättä ja yllättäen. SDP:n kesäkokouksessa puheenjohtaja Urpilainen nimittäin ihmetteli Kokoomuksen käyttämiä argumentteja maksutonta päivähoitoa vastaan, kun Kokoomus on argumenttien puuttuessa ryhtyneet pelottelulinjalle.
Kokoomuksen Virkkunen ehti tänään siis ampumaan alas Urpilaisen väitteet puolueen käyttämästä pelottelutaktiikasta. "Urpilainen väitti Kokoomuksen pelottelevan, että SDP:n vaatimus ilmaisesta päivähoidosta tarkoittaisi perheille pakkoa viedä lapset päivähoitoon." Näin Virkkunen Kokoomuksen verkkolehdessä. Kuitenkin kesäkuussa Virkkunen itse kirjoittaa blogissaan, että sosialidemokraatit tahtovat hätistää kaikki lapset kotoa päiväkoteihin. Lainaus Virkkusen blogista: "He (sosialidemokraatit) haluavat hätistää lapset kotoa päiväkoteihin." Eihän kotoa hätistäminen pakottamista tietenkään vastaa, mutta...
Niin tai näin, on päivähoitokeskustelu jäänyt kokonaisuudessaan hieman mitättömäksi, kun päähallituspuolueet eivät ole uskaltautuneet asiasta syvemmin keskustelemaan, vaan tyytyvät heittämään hataria argumentteja esitystä kohtaan.
torstai 28. elokuuta 2008
Valtuusto käänsi selkänsä nuorille
Viitasaaren kaupunginvaltuusto teki maanantaina 25.8. kokouksessaan päätöksen lähettää valtioneuvostolle esityksen käytösnumeron palauttamiseksi peruskoulun päättötodistukseen. Kiistelty päätös syntyi äänin 19-4, neljän valtuutetun äänestäessä tyhjää.
Mielestäni valtuuston tekemä päätös oli enemmän kuin surullinen, koska käytösnumeron palauttamista ajaneen rehtori Antti Keron (Kesk.) perusteluissa vuotaa useampikin nurkka. Käytösnumerosta peruskoulun päättötodistuksessa luovuttiin 1994, koska sen pelättiin turhaan leimaavan murrosiän myrskyissä elävää nuorta. Perusteet käytösnumeron poisjättämiselle ovat edelleen samat, tästä on Opetushallituskin antanut mielipiteensä. Kero perusteli näkystään sillä, että huono käytösnumero ei leimaa nuorta, huono käytös sen sijaan leimaa. On totta, että huono käytös leimaa nuorta huonoa numeroa enemmän ja julkisemmin, mutta on valitettavaa, että peruskoulumme rehtorin mielestä nuori ansaitsee kannettavakseen peruskoulun päättötodistukseen huonon käytösnumeron nuoruuden erheistään, että sen sijaan puututtaisiin aktiivisesti ja tehokkain keinoin nuorten ongelmiin. Kerran huonosti käyttäytyvä nuori, on aina huonosti käyttäytyvä nuori. Se on rehtori Keron ja Keskustan linja.
Käytösnumeron leimaavuutta ongelmallisempi asia on kuitenkin nuorten käyttäytymisen arviointi. Käytösnumeron arviointikriteerit ovat kuitenkin tulkinnanvaraisemmat kuin minkään muun arvosanan. Kuinka arvioidaan kympin ja yhdeksikön ero käyttäytymisessä? Millaiset ovat valtakunnalliset käytöksen kriteerit? Onko ysin oppilas samanlainen Viitasaarella ja Inarissa? Lisäksi on hieman naiivia uskoa, että Viitasaaren peruskoulun opettajanhuoneessa olisi se aito ja oikea normi käyttäytymiselle. Vielä naiivimpaa on väittää, että käytösnumero ohjaisi nuorta aidosti käyttäytymään tiettyjen normien mukaisesti.
Eniten mieltäni päätöksessä kismittää se, että kaupunginvaltuusto käveli yksimielisen nuorisovaltuuston ylitse. Nuorisovaltuusto esitti hyvin johdonmukaisesti ja täysin samoihin faktoihin nojautuen kuin Opetushallituskin huolensa käytösnumeron ongelmallisuudesta. Yksimielisestä nuorisovaltuustosta huolimatta keskustaenemmistöinen valtuusto päätti kurmuuttaa nuoria ja esittää vastoin nuorten tahtoa käytösnumeron palauttamista.
Toivon, että valtuuston esitys käytösnumeron palauttamisesta tyssää valtioneuvostossa. Sen verran vanhoillinen ja nurkkakuntainen esitys valtuustolta lähtee. Lisäksi toivon, että syksyn kuntavaaleissa kiinnitetään huomiota nuorten aitoihin ongelmiin, koulukiusaamiseen ja yleistyneeseen kouluväkivaltaan ilman, että ryhdytään nuoria leimaamaan. Onneksi kuntalaisella on siihen mahdollisuus, kun uusia kuntapäättäjiä valitaan 26.10.
Olli-Pekka Koljonen
yht. yo.
Jyväskylä / Viitasaari
Kirjoitus on julkaistu Viitasaaren Seudussa 28.8.2008
maanantai 25. elokuuta 2008
Samoilla mennään

Kokoomuksen uusi varapuheenjohtaja ja puolueen virallinen ei-kone Henna Virkkunen tyrmää jälleen tuttuun tyyliinsä Demareiden avauksen maksuttomasta päivähoidosta. Tällä kertaa Virkkunen pelottelee Keskisuomalaisessa, että Demarit haluavat maksattaa lasten päivähoidon kotona lapsiaan hoitavilla vanhemmilla. Lisäksi blogikirjoituksessaan Virkkunen maalailee piruja seinille, että tasapäistävä demarimörko häätää kaikki viattomat lapset kotoa päiväkoteihin.
Virkkusen perustelut ovat heppoisia, kuten kaikki Kokoomuksen esittämät perustelut maksutonta päivähoitoa kohtaan. Ensinnäkin maksuttomassa päivähoidossa yhtään lasta ei pakotettaisi valitsemaan päiväkotia kotihoidon sijaan, sen sijaan mahdollistettaisiin aito valintamahdollisuus päivähoidon ja kotihoidon väliltä. Keskusteluissa nimittäin usein unohtuu se tosiasia, että kohtalaisen pienillä tuloilla "pääsee" jo korkeimpaan päivähoitomaksujen kerhoon ja että päivähoitomaksuilla on merkittävä kannustinloukkuja synnyttävä vaikutus.
Väite siitä, että Demarit maksattaisivat maksuttoman päivähoidon kotiäideillä on myös melkoisen kestämätön ja kummallinen. Luulisi kansanedustajan tietävän, että maksuttoman päivähoidon kuten muutkin palvelut pääasiassa kustantaa veroja maksava keskiluokka. On myös hyvä muistaa, että maksuton päivähoito on kustannuksiltaan samaa luokkaa kuin hallituksen epäonnistuneen Venäjä-politiikan katteeksi myönnetty metsäomistajien verohelpotus, tosin sillä poikkeuksella, että maksuttomalla päivähoidolla olisi myös työllisyyttä tukeva vaikutus. Siten on perätöntä väittää, että maksuttoman päivähoidon kaupassa tulisi myös verojen korotukset.
Lisäksi Virkkunen blogissaan toteaa päivähoidon tasa-arvoistavan vaikutuksen, mutta samaan hengenvetoon toteaa, että on vaarallista, jos työtä tai opiskelua vailla olevat (todennäköisesti naiset) käyttävät hyväkseen subjektiivista oikeutta päivähoitoon. On omituista, että tasa-arvotupoa ajanut puolue ei kuitenkaan tahdo edesauttaa sukupuolten välistä työelämän tasa-arvoisuutta, johon maksuttomalla päivähoidolla olisi merkittävä positiivinen vaikutus tilanteessa, jossa perheen on kannattavampaa valita kotihoito päivähoidon sijaan juurikin nykyisten kannustinloukkujen vuoksi.
Nyt kun Sailas meni julkisesti sanomaan, että maksuton päivähoito ei ole taloudellinen mahdottomuus, olisi Kokoomuksessa keksittävä vähän kestävämpiä argumentteja sille, miksi maksuton päivähoito ei ole järkevä idea.
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Pääsykokeet pullonkaulana

Tänään Hesarin (HS 24.8.) taloussivuilla oli laaja koulutusosio, jossa oli monipuolista kirjoittelua korkeakoulupolitiikasta sekä tilastoja. Itselleni ei ollut yllätys, että Suomessa yliopisto-opinnot aloitetaan verrattain myöhään tai että opintoaikoja ei ole edelleenkään saatu lyhenemään. Sen sijaan olin hieman yllättynyt, että jopa yli puolet ylioppilaista pitää lukion jälkeen välivuoden tai useamman.
Välivuosi ei nuoren elämässä ole katastrofi, päinvastoin usein se koituu nuorelle eduksi. Mutta jos välivuodet alkavat kasaantumaan nuorelle joka tahtoisi välivuosien sijaan opiskella, muodostuu asiasta selkeä ongelma. Suomalaisten yliopistojen sisäänottojärjestelmässä on selkeitä puutteita, kun otetaan vielä huomioon maksulliset valmennuskurssit.
Sisäänottojärjestelmää olisi selkeästi uudistettava. Mielestäni olisi järkevää luopua itse kokeista ja siirtyä esimerkiksi malliin, jossa aloituspaikkat jaettaisiin soveltuvuustestien ja hakemusten perusteella. Hakemuksessa olisi mukana motivaatiokirje, jossa aloituspaikkaa hakeva nuori joutuisi aidosti pohtimaan kiinnostustaan hakemaansa alaa kohtaan. Tärkeintä kuitenkin olisi opettele ulkoa -pääsykokeista luopuminen, koska ne eivät taatusti mittaa niitä ominaisuuksia, joita opinnoissa tarvitaan, ja nuorten saaminen opintojen pariin, jos he sitä tahtovat.
perjantai 22. elokuuta 2008
Tätä on järkivihreys

Jos valtioneuvoston sisällä veronalennuksien kohdentamisesta ollaan enemmän kuin eri mieltä, mielenkiintoisia ovat myös dynaamisen valtionvarainministerimme energiapoliittiset linjaukset. Vielä viime viikolla näin tomeraan Katainen vaati kahta uutta ydinvoimalaa, josta riittäisi halpaa sähköä jopa vientiinkin. Tänään kiistetään kaikki ja haukutaan vielä päälle muut puolueet vääristelevästä ydinvoimakeskustelusta.
Lisäksi johdonmukainen valtionvarainministeri kirjoittaa nettikolumnissaan seuraavasti: "Kotitalouksien sähkönkulutuksen hillitsemiseksi toimivat keinot ovat kiellot tai hinta. Kokoomus ei halua ensisijaisesti käyttää kieltoja ja säännöstelyä. Mieluummin kannustamme ihmisiä ympäristöystävällisiin valintoihin. Tuotteiden hintoihin on saatava sisään niiden ympäristörasitus haittaverojen avulla." Haittaverojen tarkoitus on käsittääkseni ohjata ihmisten käyttäytymistä, ei suinkaan rohkaista vapaaseen valintaan.
Myöhemmin Katainen jatkaa: "Sähkön hinta on lopulta suurin tekijä, joka saa kotitaloudet miettimään sähkönkäyttöään ja siten mukaan energiansäästöön ... Sen lupaan ja takaan suomalaisille, että Kokoomuksen tarjoamalla reseptillä ilmastotalkoiden lasku kodeille on pienin." Katainen ei halua säännöstelyä, mutta tahtoo haittaverot. Samalla hän toteaa, että ympäristötalkoissa energianhinnalla saadaan ihmiset käyttäytymään ympäristöystävällisesti, mutta samalla lupaa, etteivät hinnat muutu. Onko tämä ihan näin helppoa?
Jos Demareita on joskus haukuttu siitä, että luvataan kaikille kaikkea kivaa, niin mitä ihmettä sitten tämä järkivihreys oikein on? Koko johdonmukaisuus on luettavissa täältä.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Entäs me nuoret täysi-ikäiset?
Nuorisolain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, vahvistaa nuorten kasvu- ja elinoloja sekä edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta. Laki antaa myös perustan kunnalliseen nuorisotyöhön sekä nuorisopolitiikan suuntaviivoihin. Lain mukaisesti nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin, mutta kunnallisen itsehallinnon mukaan jokainen kunta päättää, kuinka se velvoitteensa täyttää.
Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi viime syksynä kaupungille lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman, "Lapsille sopiva Jyväskylä".
Ohjelma sisältää kaikkea kivaa lasten hyvän elämän edellytyksistä, kasvuympäristöistä ja osallistumisesta neuvolapalveluihin. Lapsiin ja nuoriin panostaminen onkin viisasta kuntapolitiikka, ei siinä mitään. Mutta.
Nuorisolaki määrittelee nuoreksi alle 29-vuotiaat, mutta Jyväskylän lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma ei tarjoa yli 18-vuotiaille mitään.
Ohjelmassa unohdetaan se suuri joukko nuoria, jotka ovat siirtyneet äidin helmoista omaan talouteen ja elämään itsenäisesti. Heidän elämänvaiheen erityiskysymykset vaatisivat osakseen saman huomion kuin vaippaikäisen tai pienen koululaisen.
Lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa korostetaan nuorten osallistumisen mahdollisuutta Nuorten Foorumin kautta, jossa nuoria voidaan kuulla heitä koskevissa asioissa, nuorisolain vaatimuksen mukaisesti.
Jyväskylän Nuorten Foorumi NuFo määritteleekin itsensä jyväskyläläisten nuorten osallistumis- ja vaikuttamisareenaksi, linkiksi nuorten ja päättäjien välille. Entäs ne, jotka ovat kasvaneet yli Nuorten Foorumista?
Nuorisolain mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn.
Yli 18-vuotiaille on tarjolla kyllä oikea kaupunginvaltuusto. Tällä hetkellä siellä istuu tosin vain yksi nuoren määritelmän täyttävä valtuutettu. Hänellä on suuri työ edustaa ja käyttää sitä nuorten ääntä, kun kaupungissa tehdään päätöksiä nuoria koskevissa asioissa.
Syksyn kuntavaaleissa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ja ammattikorkeakoulun opiskelijakunta aikovat nostaa esille nuorille ja opiskelijoille tärkeitä teemoja sekä saamaan läpi nuoria ehdokkaita. Haaste on suuri, mutta siinä onnistuminen olisi tärkeää, jotta nuorisolain vaatimus nuorten osallisuudesta päätöksenteossa toteutuisi myös käytännössä.
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 19.8
perjantai 1. elokuuta 2008
Inflaatio syö korotukset opiskelijoiden pussista
Vuodentakaisten hallitusneuvotteluiden jälkeen opiskelijoilla oli aihetta käsien taputteluun. Tuolloin sovittiin, että opiskelijoiden opintorahaa korotetaan tämän vuoden elokuussa 15 prosenttia noin 16 vuoden tauon jälkeen.
Samalla sovittiin myös opiskelijoiden tulorajojen korottamisesta.
Prosentuaalisesti korotukset tuntuvat korkeilta, vaikka noin 40 euron korotus opiskelijan arkea suuresti helpottaakin.
Veronmaksajille helpotukseksi, opintoraha säilyy korotuksista huolimatta edelleen perustoimeentuloa turvaavista etuuksista selvästi heikoimpana.
Opintotuen jälkeenjääneisyys on huolestuttavaa. Se kiistatta pidentää opiskeluaikoja sekä aiheuttaa opiskelijoille ylimääräistä ahdistusta omasta toimeentulostaan. Siksi opintorahan korotus tulee kesälaitumilta palaaville opiskelijoille enemmän kuin tarpeeseen.
Valitettavasti vain viime vuonna sovitusta 15 prosentin korotuksesta kovaa laukkaava inflaatio on jo ehtinyt nakertaa lähes kaiken pois. Elokuun alussa opiskelijan käteen jääkin vain luu, kauan odotetun korotuksen sijaan.
Ensi vuoden valtion budjettiehdotus ei myöskään tuo opiskelijoiden talouteen uutta lohtua. Hallituksen suunnittelemat suurehkot tuloveron kevennykset sen sijaan kiihdyttänevät inflaatiota ja siten leikkaavat kaikkien niiden elintasoa, joiden tuloja ei ole sidottu elinkustannuksiin.
Opiskelijat nuolaisevat taas tyhjää.
Opiskelijoiden ruikutus elintasonsa heikkoudesta jatkuu myös tulevaisuudessa. Opintorahaa ei varmasti koskaan tulla sitomaan elinkustannuksiin ja opiskelijajärjestöt tuskin hyväksyvät vahvempaan lainapainotteiseen malliin siirtymistä.
Mielestäni opintotukijärjestelmää olisikin remontoitava perusteellisesti, koska nykyisellä opintotuen 16-vuoden korotustahdilla opiskelijoiden kurjuutus jatkuu ja toiveet opintoaikojen lyhentämisestä voidaan lopullisesti kuopata.
Opiskelijajärjestöiltä tulisikin nyt löytyä yhteisymmärrystä siitä, mihin suuntaan opintotukijärjestelmää jatkossa olisi kehitettävä.
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 1.8.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Aaltoja, Aaltoja!
Uusi perustettava innovaatioyliopisto (huippuyliopistonakin tunnettu) sai viime viikolla ihan virallisen nimenkin. Tekniikan, kauppatieteen ja taiteen alojen yhteenliittymä kantaa nyt nimeä Aalto-korkeakoulu.
Nimispekulaatiot viittasivat etukäteenkin jo vahvasti siihen, että Aallon nimeä uudessa yliopistossa tultaisiin käyttämään. Nimikilpailun reilusta 1 600 nimiehdotuksesta 42 sisälsikin viittauksen Aalto-nimeen.
"Säätiöyliopiston täysin uusi nimi, Aalto-korkeakoulu, viestii uudistumisesta ja muutosprosessista." Näin nimi-jyryn perusteluissa. Nimi on kyllä mitä innovatiivisin ja omaperäisin. Jos syntyvän yliopiston innovatiivisuus on tätä luokkaa, niin kyllä on kansakuntamme kilpailukyky turvattu. Wu-huu!
Mutta hei, unohdetaan innovaatiot hetkeksi, sillä nimihän on oikeasti ihan osuva. Valmistuihan akateemikko Alvar Aalto Otaniemen teknillisestä korkeakoulusta arkkitehdiksi 1921, ja samaisen teekkarikylän asemakaava ja päärakennus ovat Aallon käsialaa. Uuden yliopiston ristiminen Aalto-korkeakouluksi ehkä tarkoittanee myös sitä, että uuden innovaatioyliopiston pääkampukseksi tullee Otaniemi ja teekkarikylä, kauppatieteilijöiden ja taiteen opiskelijoiden iloksi.
Kyllähän uusi nimi kuvastaa myös innovaatioyliopiston perusajatusta.
Innovaatio sanana nimenomaan tarkoittaa kaupallistettavaa keksintöä, ja onhan Aalto kaupallisen designin edelläkävijä. Aalto-vaaseja ja Aalto-jakkaroita löytyy varmasti jokaisesta kodista.
Mutta olisikohan akateemikko itse sivistyksen ja humanismin arvostajana niellyt nimeään kantavan yliopiston, jossa taidealat sulautetaan osaksi tekniikkaa ja taloutta? Mene ja tiedä.
Ja lisäksi, Jyväskylähän on löytänyt Aallon jo paljon aiemmin. Meillähän on Uuden Aallon kaupunki, Aalto-museo, aito ja oikea Aalto-kampus ja Aalto-ylioppilastalo. Viettihän Aalto Jyväskylässä myös nuoruutensa ja valmistui lyseosta. Jyväskylä on Alvar Aallon kaupunki.
Innovaatioyliopisto, keksi jotain uutta ja omaperäistä, älä vain kopioi muilta!
Kirjoittaja on on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 2.6.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Voiko opiskelupaikan ostaa?
Yliopistojen kevään pääkykoerumba on jälleen täydessä vauhdissa. Osa hakijoista onkin jo päässyt testaamaan tietojaan kevään suurimissa tietokilpailuissa.
Esimerksi Jyväskylän yliopistoon hakenee tänäkin keväänä reilut 13 000 tiedonnälkäistä. Suosituimmat alat Jyväskylässä ovat totutusti olleet liikunnan alat, luokanopettajan ja lastentarhanopettajien koulutus. Todennäköisesti näin myös tänäkin keväänä. Kilpailu aloituspaikoista on kovaa, ja esimerkiksi viime vuonna luokanopettajakoulutuksen pääsi aloittamaan vain noin joka 24. pääsykokeeseen osallistunut.
Kilpailu tulevaisuudesta ja tulevasta opinahjosta saattaa koitua myös lompakon päälle.
Suosittujen aineiden kuten oikeustieteen, lääkiksen ja kauppatieteen ovet aukenevat monelle vasta valmennuskurssien jälkeen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen päässeistä lähes kaikki ovat prepanneet tietojaan valmennuskurssilla.
Valmennuskurssien hinnat vaihtelevat 200 eurosta jopa reiluun 5000 euroon. Kalliimmat kurssit tosin sisältävät takuun, jos jostain syystä onnistuu pääsykokeet mokaamaan, niin rahat palautuvat takaisin. Vaikka maksullinen valmennuskurssi ei suoraan avaakaan opinahjon ovia, antaa se melkoista etulyöntiä kotikutoisiin valmistaujiin nähden.
Valmennuskurssit ovat myös keskittyneet isoihin kaupunkeihin. Etu-Töölössä asuvan oman lakitoimiston vesalla on varmasti erilaiset mahdollisuudet läpäistä pääsykoeseula kuin Kinnulan perukoilta ponnistavan tuoreen ylioppilaan.
On huolestuttavaa, jos tulevaisuudessa yhä kasvava joukko nuoria joutuu läpikäymään kalliit valmennuskurssit päästäkseen opiskelemaan. Tuloksena on ennen pitkää se, että suosituimmista ja parhaiten palkatuista aloista tulee harvojen etuoikeus. Jo nykyisellään pääsykokeet ja valmennuskurssit vain lisäävät opiskelualojen periytyvyyttä. Lääkärin lapsesta tulee usein lääkisläinen.
Yliopistojen sisäänpääsyjärjestelmä on suomalaisen koulutusjärjestelmän pullonkaula, joka olisi oikaistava. Valinnan pitäisi perustua vahvemmin hakijoiden valmiuksien ja soveltuvuuksien punnitsemiseen kuin ulkoa opettelun mittaamiseen. Maksullista tietokilpailua se ei saa olla.
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 23.5.
lauantai 3. toukokuuta 2008
Vappupuhe
Arvon opiskelijatoverit!
Elämme suuren muutoksen aikaa. Tänä vuonna 2008 linjataan jotain suurta. Jotain suurta, joka ei vain vaikuta meidän tulevaisuuteen, vaan joka vaikuttaa myös jälkipolviemme tulevaisuuteen.
Tänä vuonna kirjoitetaan yliopistolaitoksen tulevaisuuden suuria viivoja. Yliopistolaitoksen historian suurin reformi jättää jälkensä pitkälle yhteiskuntamme tulevaisuuteen.
Uudistuksen tarve on yleisesti tunnustettu. Sen tarkoituksen on kasvattaa yliopistojen autonomiaa. Sitä paljon kaivattua autonomiaa.
Uudistuksen aikeet yliopistojen autonomian kasvattamisesta ovat mitä kiitettävimmät. Tarkoittaisihan se yliopistojen, ja täten myös opiskelijoiden, kasvavaa valtaa omien asioidensa hoidossa.
Valitettavasti valtioneuvoston viime aikaiset linjaukset yliopistojen tulevaisuudesta ovat olleet huolestuttavia. Linjaukset uhkaavat aidosti yliopistojen autonomiaa ja tasa-arvoisuutta. Lisäksi porvareiden logiikka uudistustyössä on pettämätöntä: Lisää rahaa niille, joilla sitä jo ennestään on.
Täydellisen säätiömunauksen ja autonomian huutokaupan lisäksi yliopistoja kyykytetään perusrahoituksen epätasa-arvon suossa.
Suomeen ollaankin luomassa kahden kerroksen yliopistoja. Yliopiston jolla on mahdollisuus perusopetuksen järjestämiseen ja yliopistoja joilta tämä mahdollisuus viedään. Tuloksena on koulutusalojen välinen epätasa-arvo, jako voittajiin ja jako häviäjiin.
Jyväskylän yliopistossa tämä näkyy esimerkiksi jatkuvana opetusharjoittelun kurjuutena tai vaikkapa kieltenlaitoksen leikkauksina. Opiskelija-opettajasuhdeluvusta puhumattakaan.
Minne on unohtunut yliopistojen perimmäinen tehtävä? Minne on unohtunut laadukkaan perusopetuksen turvaaminen? Minne on unohtunut sivistyksen vaaliminen?
Onko oikein, että me opiskelijat, jotka tuotamme yhteiskunnalle jotain paljon arvokkaampaa kuin kilpailukykyä tai markkina-arvoa, niin meitä rangaistaan? Me opiskelijat tuotamme yhteiskunnalle tulevaisuutta. Me näytämme sille suuntaa. Ja tähän me tarvitsemme perusopetusta. Me tarvitsemme laadukasta perusopetusta!
Siihen tarvitaan valtion tukea tai sisäänottomäärien leikkausta. Kumpaakaan ei ole luvassa. Tarjolla on vain lisää kilpailua ja katteettomia lupauksia.
Hyvät opiskelijat!
Kaikesta kriittisyydestäni huolimatta, tahdon toivottaa minulle suoduin valtuuksin kaikille opiskelijoille erittäin riemukasta vappua!
Vappupuhe on pidetty vappuaattona 30.4. Jyväskylän kirkkopuistossa
Ei tippa tapa
Vappu räjäyttää taas Alkon myynnin. Pitkäripaisen ovi käy myös Jyväskylässä normaalipäivään verrattuna viisi kertaa useammin. Alkon arvio on, että myynti nousee noin 80 prosenttia vapun alla. Marssit ja piknikit eivät luonnistu ilman mielenkeventäjiä.
Stakesin tilastojen mukaan Jyväskylä vahvisti asemaansa alkoholin myyntitilastojen ykkösenä suurten kaupunkien sarjassa. Jyväskylässä myytiin asukasta kohden yhteen laskien 10,7 litraa sataprosenttista alkoholia.
Jyväskyläläiset opiskelijat kantanevat kortensa kekoon suurelta osin tästä tilastosaavutuksesta.
Vaikka monissa opiskelijariennoissa ei ole tapana sylkeä lasiin, on se vain toinen puoli opiskelijoiden oluenhuuruisesta maineesta. Opiskelijat jakaantuvat yhä vahvemmin niihin, jotka juovat, ja niihin, joille iloliemi ei maistu. Opiskelijaliike itsekin on pyrkinyt vaikuttamaan asenteisiin ja liikakulutuksen mukanaan tuomiin haittoihin. Vaikutustyö on varmasti paikallaan, jottei opiskelija-aikana hankittu tapa siirry mukana työelämään.
Opiskelijoiden kännäämiseen liittyy myös monia syvälle juurtuneita väärinkäsityksiä. Yleisesti kuvitellaan, että teekkarit olisivat sitä janoisinta sakkia. Totuus on kuitenkin toinen. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat tosiasiassa yliopistojen alkoholiin menevintä joukkoa.
Mielenkiintoista eri alojen välisessä alkoholin kulutuksessa on myös se, että erot ovat vuosia pysyneet samoina. Näyttää siis siltä, että uudet opiskelijat sosiaalistetaan nopeasti alan vallitsevaan juomakulttuuriin.
Mutta toisaalta, tutkimusten mukaan opiskelijat nauttivat alkoholia vain pitääkseen hauskaa. Elämä on tylsää, jos ei joskus juhli. Ja kuka sitä aina jaksaa olla selvinpäin? Sitä paitsi nykyisten massaluentojen ja kirjatenttien aikakaudella opiskelijoiden välinen kanssakäyminen on ulkoistettu yliopistoilta baareille.
Opiskelijat kaipaavat sosiaalista vuorovaikutusta ja kriittisiä keskusteluja. Näitä yliopisto ei enää tarjoa.
Vaikka opiskelijoiden juominen ei varmastikaan ole aivan sitä eurooppalaisinta, on se varmasti vähiten häiritsevää. Opiskelijoiden juominen pitäisi pikemmin nähdä oppimisprosessina. Lasin ja poikkitieteellisen keskustelun synnyttämät ideat voivat hyvinkin jalostua innovaatioiksi.
Tällainen innovaatiopolitiikka on ainakin halvempaa, iloisempaa ja aidompaa kuin viidelläsadallamiljoonalla synnytetty.
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 30.4.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Kokoomuksen linja hukassa
Tuhatkunnan (Kokoomuksen opiskelijaliitto) liittohallituksen jäsen Eero Tikka haukkuu (Keskisuomalainen 18.4.) mm. JYYtä aiheettomasta kritiikistä yliopistolain uudistusta kohtaan. Ylioppilaskuntamme maalailee Tikan mukaan aiheettomia uhkakuvia ja muutenkin haraa kaikkia uudistuksia vastaan.
Tikan kirjoituksen kritiikissä kärki kohdentuu asioihin, joiden taustoja kirjoittaja ei ole aivan muistanut tarkastaa. Tikka väittää, että säätiömallissa yliopistojen autonomia ei missään olosuhteissa ole uhattuna, vaan päätöksenteko säilyy tiukasti yliopistoyhteisön sisällä. Väite on kyllä melkoista puppua, jos nyt vaikka katsotaan syntyvän innovaatioyliopiston hallintoa. Ote innovaatioyliopiston säädekirjasta: "Hallituksen jäsen ei saa olla säätiön rehtori, työntekijä tai tutkinto-opiskelija, muuten säätiön välitön edunsaaja tai opetusministeriön virkamies." Eli tiukasti yliopiston sisällähän se päätöksenteko säilyy? Tähän kohtaan opetusministeri Sarkomaan linjaukset opiskelijoiden paikkojen säilymisestä yliopistojen hallinnossa vaikuttavat lähinnä vittuilulta. "Olen opetusministerinä sitoutunut siihen, että yksi valtion hallitukseen nimittämistä henkilöistä on opiskelijoiden ehdottama." Näin siis Sarkomaa. Jee, jee. Tilannehan on vain se, ettei sinne hallitukseen voida opiskelijaa esittää, kun säädekirja sen estää. Mutta mukavaahan se on, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus ehdottaa jotain ulkopuolista jäsentä. Lämmittää varmasti.
Lisäksi Tikka vakuuttaa kirjoituksessaan, että innovaatioyliopisto saa rahaa samassa suhteessa muiden yliopistojen kanssa. Tämäkin aikamoista puppua. Innovaatioyliopisto on saamassa 500 miljoonaa valtion rahaa kertapompsina ja päälle vielä 100 miljoonaa lähivuosien aikana. Samaan aikaan muut yliopistot saavat kurjistella yli puolet pienemmillä summilla.
Tikka vielä hehkuttaa kuinka säätiömallissa voidaan jakaa uutta rahaa koko yliopiston hyvää edistämään, eikä vain kaupallisia aloja palvelemaan. Olisi hauska kuulla Tikan tai opetusministeri Sarkomaan realistinen arvio siitä, että mistä esim. Jyväskylän yliopisto kerää sen reilut 250 miljoonaa euroa säätiöpääomaksi. Itseäni kiinnostaisi lisäksi nähdä rahoittaja, joka antaisi rahaa ilman korvamerkkausta. Innovaatioyliopistolla on muuten tässäkin asiassa erivapaudet muihin yliopistoihin verrattuna.
Nykyisen hallituksen korkeakoulupolitiikan linja on enemmän kuin hukassa. Säätiömalliavaukset, innovaatiotouhotukset ja muut linjaukset ovat kovaa vauhtia tuhoamassa laadukasta ja tasa-arvoista suomalaista yliopistojärjestelmää.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Lisää vastakkainasettelua, lisää osallistumista
Yhteiskunta rämpii poliittisen apatian suossa. Äänestysinnostus laskee, puolueet kärsivät jäsenkatoa, valta on keskittynyt harmaille tylsimyksille ja uusille ajatuksille ei ole tilaa.
Näin puoluetoimintaa kuvataan, kun kysyy sitä kysyy puolueisiin sitoutumattomilta. Poliittinen sitoutuminen ja värin tunnustaminen on ikävää ja 1970-lukulaista.
Onko aika ajanut poliittisen vaikuttamisen ohitse? Onko vastakkainasettelun aika oikeasti ohitse? Yhteiskuntamme nauttii taloudellisen hyvän aallon harjasta, mutta silti eriarvoisuuus ja tyytymättömyys kasvaa. Tilannetta kuvaa hyvin myös tapa, jolla pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) sättii mediaa huono-osaisuuden ylikorostamisesta. Kansa lienee tyytyväinen, kun se ei tiedä ongelmista.
Aprillipäivänä yliopiston kampusalueella alkanut talonvaltaus on päättymisensä jälkeen herättänyt keskustelua lehdissä, blogeissa ja kahvipöydissä. Mikä jälkikäteen on tapauksessa herättänyt keskustelua? Vallatun talon töhriminen ja poliisin toiminta, eivät valtaajien tavoitteet.
Vaikka keinot ajoivat tavoitteiden ohi, liittyy valtauksien tapaisten anarkististen mielenilmauksien taakse aina jotain sanomaa. Valitettavasti keinot löivät yli ja tavoite hukkui.
Talonvaltaus on vain yksi esimerkki tyytymättömyydestä. Ongelmat ja ihmisten turhauminen ei ole kadonnut. Pääministerin kommentit ja median tarttuminen politiikan lillukanvarsiin kierouttaa polittiista keskustelua pois ytimestään. Keskustelu siirtyy pois ongelmista ja kansalaiset vieraantuvat demokraattisesta päätöksenteosta. Vastakkainasettelu verhotaan piiloon. Kehityssuunta on enemmän kuin huolestuttava.
Turhautuminen ja syrjäytymien tuovat mukanaan ääri-ilmiöitä ja demokratiavaje syvenee.
Poliittisen vaikuttamisen suo syvenee, vaikka vaikuttamiskanavia on enemmän kuin koskaan. Tieto on kaikkien saatavilla ja kynnys demokraattiseen osallistumiseen on matala. Talonvaltaajistakin suurin osa siirtyi äärikeinoihin kokeilematta ensin demokraattista vaikuttamista.
Kansalaisten oma vastuunotto on huolestuttavan alhaista. Mikä neuvoksi? Lisää politiikkaa politiikkaan. Lisää vastakkainasettelua.
Se on ainoa tie, johon nojautumalla voidaan palauttaa ihmisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon ja osallistumiseen.
Lisää politiikkaa kouluihin. Kasvatamme lapset ja nuoret vieroksumaan politiikkaa ja puolueita. Mitä pahaa on vastakkainasettelussa ja osallistumisessa?
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja (sd.).
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 13.4.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Säätiömalli uhkaa yliopistojen autonomiaa
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) vaatii, että valtioneuvoston on luovuttava avauksestaan tarjota säätiömallia kaikille yliopistoille. Säätiömalli mahdollistaisi ulkopuolisen rahoituksen, joka pahimmillaan johtaa yliopistojen läpikaupallistumiseen ja sivistysperinteen sammumiseen.
JYY on huolissaan yliopistojen tieteellisestä autonomiasta, jos riippuvuus yksityisistä rahoittajista kasvaa. Kun samanaikaisesti lisätään sekä yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten määrää yliopistojen hallituksissa että yliopistojen riippuvuutta yksityisestä rahoituksesta, herää väistämättä epäilys näiden asioiden yhteenkietoutumisesta. “Entä jos merkittävä rahoittaja asettaa tukensa ehdoksi paikan yliopiston hallituksessa”, kysyy hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Koljonen.
Maakuntien yliopistoilla ei ole mahdollisuutta kerätä pääomia tasapuolisesti innovaatioyliopiston kanssa. Vaikka yksityisillä tahoilla olisi aito halu tukea suomalaista sivistystä, johtaisi säätiömalli väistämättä monialaisten, pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien yliopistojen näivettymiseen. JYY pelkää, että kaupallisiin ja teknillisiin aloihin keskittyvät yliopistot keräävät valtaosan yksityisestä pääomasta.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta vaatii, että valtioneuvosto turvaa eri tieteenalojen ja yliopistojen tasapuolisen kehityksen korkeakouluverkoston rakenteellisessa kehittämisessä.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta
Kannanotto julkaistu 8.4.
tiistai 12. helmikuuta 2008
Sekoilua ja santsikuppeja
Demareiden istuvan puheenjohtajan päätös jättäytyä puolueen puheenjohtajakilpailun ulkopuolelle oli suoraselkäinen päätös. Kisasta jättäytyminen avaa kentän puolueen todelliselle uudistumiselle. Itse en tässä vaiheessa osaa preferoida ketään mahdollista puheenjohtajaehdokasta, mutta toivottavasti valintaa edeltää ehdokkaiden välillä aito keskustelu SDP:n tulevaisuuden politiikan linjasta. Puheenjohtajan sukupuolta tai ikää tärkeämpää on aina hänen harjoittamansa politiikka.
Sosialidemokraattiset opiskelijat ehtivät ottaa ennen Heinäluoman päätöstä varaslähdön puheenjohtajapelissä antamalla kannanoton, jossa SONK asettui tukemaan Erkki Tuomiojan valintaa puolueen johtoon. Mielestäni kannanotto oli erittäin harkitsematon ja outo tilanteessa, jossa kilpailuun ilmoittautuneita ehdokkaita oli ainoastaan Tuomioja. Tällainen hätiköinti ja kannan muodostaminen ilman keskusteluita ja kriittisyyttä syövät kieltämättä hieman pohjaa siltä kritiikiltä, jota SONK ja sosialidemokraattiset opiskelijat ovat puoluetta kohtaan asettaneet. Onkin mielenkiintoista nähdä miten SONK reagoi muuttuneeseen tilanteeseen ja uusiin ehdokkaisiin. Kannan muuttaminen kun ei oikein luo hyvää kuvaa järjestön dynaamisuudesta.
Hieman myös kotikampukselta. Tällä viikolla ilmestynyt ylioppilaslehti Jylkkäri kirjoittaa viimeisimmästä edustajiston kokouksesta, jossa suurimman säpinän aiheutti kahvin santsaus. Ivalliseen sävyyn kirjoitetussa jutussa ihmetellään edarin hiljaisuutta. Lisäksi juttu sisältää hieman asiavirheitä, kuten että oppositio-hallitus-asetelma olisi jotenkin poikkeuksellisen täpärä tai että hallituskuvio olisi kuohuttanut vesivoiman lailla. Mielestäni 25-16 ei ole mitenkään erityisen täpärä asetelma.
Hiljaisuuden syyksi toimittaja Airola pohtii median läsnäoloa. Niin tai näin, aika mielenkiintoinen lähestyminen edustajiston kokouksen raportointiin vanhalta edaattorilta, joka itsekin lähinnä tyytyi nauttimaan edarin tarjoamista santsikupeista ja sämpylöistä. Liekö sisäinen media Airolankin aikonaan hiljentänyt?
Toivottavasti Jylkkärin ylioppilaskuntapolitiikkaa koskevissa jutuissa sivuttaisiin jatkossa myös politiikan sisältöä. Siis sitä samaa, jota toivoisin myös kuultavan SDP:n puheenjohtajakilvassa.
torstai 17. tammikuuta 2008
"Kuka rapsuttaa kenenkin selkää?"
Vuoden 2008 ensimmäinen Jylkkäri tarjosi JYYn uuden hallituksen esittelyn lisäksi myös annoksen demokratiakritiikkiä. Hallituksen valintaa kritisoitiin kaveripiirin "mulle-sulle-peliksi", jossa vain pärstäkerroin vaikuttaa valintoihin. Vaikka en itse neuvotteluihin osallistunutkaan, silti uskallan hieman oikoa kritiikkiä ja väittämiä.
Kukaan ei pelannut ketään tietoisesti ulos. Se väite, että pienet ryhmät tai keskisuuret ryhmät savustivat vaalivoittajan ulos, on outoa. Pienet ja keskisuuret ryhmät ovat tajunneet sen mitä vaalivoittaja ei ilmeisestikään tajunnut, että yhteistyötä kannattaa tehdä. Edes ylioppilaskuntapolitiikassa ei voi asioita tehdä yksin. Ne tehdään yhdessä. Aina.
"Tilanteeseen vaikutti sekin, että uuden hallituksen keskeisten ryhmien neuvotteijat olivat edellisvuoden hallituksen jäseniä. Näin työkaverit ja samalla ystäväksi muodostuneet henkilöt sopivat keskenään henkilösuhteiden perustalta uuden hallituksen asiakysymysten ja äänestystuloksen kustannuksella." Näin Grönionin edariyhmä. Tämän kommentin ja kritisoinnin tunnen osuvan minuun, olinhan viime vuonna hallituksessa yhdessä muutaman neuvottelijan kanssa. Tosin niin oli vastaehdokkaanikin. Tekeekö se minusta esteellisen hakemaan jotain paikkaa, jos mahdollisesti olen toiminut vuoden aktiivisesti ja rakentanut hyviä suhteita muiden ylioppilaskuntatoimijoiden kanssa? Maalaisjärjellä asian luulisi olevan päinvastoin. Se, että minut tunnetaan, antaa myös neuvottelijoille mahdollisuuden punnita heikkouksiani ja vahvuuksiani.
Grönionilaiset jatkaa: "Hallitusehdokkaat haastateltiin nyt ensimmäistä kertaa, mutta näin saatu avoimuus jäi vain kähminnän oikeutukseksi, kun vanhan hallituksen edustajat tyrmäsivät idean haastattelutulosten pohtimisesta ja muutaman päivän tuumaustauosta." Olen kysellyt neuvottelijoilta, että vaikuttiko haastettelut oikeasti lopputulokseen. Kaikki joiden kanssa olen jutellut, ovat vastanneet, että haastatteluilla oli aito vaikutus tulokseen.
Kaikesta huolimatta, neuvotteluissa olisi edelleen paljonkin kehitettävää. Viimeisimmät olivat taas suuri harppaus kohti avoimempaa ja työhaastettelumaisempaa valintaprosessia. Se, että kaikki eivät tule valituksi tai se, että neuvotteludemokratian myötä ei tule valituksi, ei kuitenkaan oikeuta ketään vähättelemään toisten valintaa. Hattua nostankin P&D:n edustajistoryhmälle, jotka oppositioon joutumisestaan huolimatta ovat suhtautuneet tilanteeseen hienosti.
Syynä tähän kirjoitukseen on se, että toisten vähättelyyn ja prosessin epäreiluuteen vetoavat ja hyvin yksipuoliset kommentit ovat jossain määrin loukanneet minua tai muita hallituslaisia. Me emme olleet mukana neuvotteluissa, emmekä siksi ole vastuullisia niihin väitteisiin vastaamaan. Hallitustyöhömme tämä ei ole vaikuttanut, eikä vaikuta. Päinvastoin se on luonut vankempaa ryhmähenkeä, josta rakentaa parempaa ylioppilaskuntaa.
PS. Ja se, kenen selkää minä rapsutan, ei kuulu kenellekään.
perjantai 7. joulukuuta 2007
Järjestäytyminen
Uusi edustajisto järjestäytyi ja valitsi ylioppilaskunnalle uuden hallituksen. Lopputuloksen kaikki tätä blogia lukevat varmasti tietävätkin. Muodostettu hallitus on motivoitunut ja erittäin pätevän oloinen. Suuret kiitokset minua tukeneille.
Itse kokous sujui monista äänestyksistä huolimatta varsin sutjakkaasti. Vaikka opposition kysymykset olivat varsin odotettuja, jännitti niihin vastailu ehkä normaalia enemmän. Toivottavasti kokouksessa ja sen jatkoilla käydyt keskustelut päättävät vihdoinkin ne perättömät väitteet siitä, että hallitus muodostettiin jotenkin epäreilulla tavalla. Enemmistö edustajistoryhmistä ja edaattoreista halusi näin.
perjantai 23. marraskuuta 2007
Terävimmät kärjet
SYL:n ja ylioppilasliikkeen terävimpien keihäänkärkien vuotuinen karkelo pidettiin viime viikonloppuna Espoon Korpilammella. Meininki oli ihan mukava, vaikka mitään jännää kähmintää ei tänä vuonna harrastettukaan.
Parasta liittarissa
- Liittarin kanta OLL-jäsenyydelle
- Katrin valinta hallitukseen
- Puheenjohtajavalinta
- Liittaribussi
Huonoa
- Kannanotot
- Ei mitään jännää diilausta
Keskiviikkona viilattiin paikallisella tasolla ensi vuoden keihäänkärjet. Tulos selviää 5.12. edustajiston järjestäytymiskokouksessa.
perjantai 9. marraskuuta 2007
Mites kävi?
Vaalit tuli ja meni. Tulos oli kohtalaisen odotettu, joskin Vihreiden noinkin suuri vaalivoitto oli pienoinen yllätys. Onnittelut heille ja kaikille uusille edaattoreille.
Oman listan kahden paikan menetys oli myös jokseenkin odotettu, vaikka itse toivoin, että saisimme kuusi paikkaa. Olemme kuitenkin edarin kolmanneksi suurin ryhmä ja toiseksi suurin poliittinen ryhmä. Ei huonosti. Iloinen olen kuitenkin siitä, että meiltä tuli valituksi hyvin motivoitunut ja hyvä ryhmä. Kaikkien edaattoreidemme nimi muuten alkaa jiillä. Hassua.
Vaaleja seuraa tietysti hallitusneuvottelut. Toivon, että niistä tulee reilut ja rehdit, ja että motivoituneimmat ja pätevimmät valitaan edustamaan ylioppilaskuntaamme seuraavaksi vuodeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)