Uusi perustettava innovaatioyliopisto (huippuyliopistonakin tunnettu) sai viime viikolla ihan virallisen nimenkin. Tekniikan, kauppatieteen ja taiteen alojen yhteenliittymä kantaa nyt nimeä Aalto-korkeakoulu.
Nimispekulaatiot viittasivat etukäteenkin jo vahvasti siihen, että Aallon nimeä uudessa yliopistossa tultaisiin käyttämään. Nimikilpailun reilusta 1 600 nimiehdotuksesta 42 sisälsikin viittauksen Aalto-nimeen.
"Säätiöyliopiston täysin uusi nimi, Aalto-korkeakoulu, viestii uudistumisesta ja muutosprosessista." Näin nimi-jyryn perusteluissa. Nimi on kyllä mitä innovatiivisin ja omaperäisin. Jos syntyvän yliopiston innovatiivisuus on tätä luokkaa, niin kyllä on kansakuntamme kilpailukyky turvattu. Wu-huu!
Mutta hei, unohdetaan innovaatiot hetkeksi, sillä nimihän on oikeasti ihan osuva. Valmistuihan akateemikko Alvar Aalto Otaniemen teknillisestä korkeakoulusta arkkitehdiksi 1921, ja samaisen teekkarikylän asemakaava ja päärakennus ovat Aallon käsialaa. Uuden yliopiston ristiminen Aalto-korkeakouluksi ehkä tarkoittanee myös sitä, että uuden innovaatioyliopiston pääkampukseksi tullee Otaniemi ja teekkarikylä, kauppatieteilijöiden ja taiteen opiskelijoiden iloksi.
Kyllähän uusi nimi kuvastaa myös innovaatioyliopiston perusajatusta.
Innovaatio sanana nimenomaan tarkoittaa kaupallistettavaa keksintöä, ja onhan Aalto kaupallisen designin edelläkävijä. Aalto-vaaseja ja Aalto-jakkaroita löytyy varmasti jokaisesta kodista.
Mutta olisikohan akateemikko itse sivistyksen ja humanismin arvostajana niellyt nimeään kantavan yliopiston, jossa taidealat sulautetaan osaksi tekniikkaa ja taloutta? Mene ja tiedä.
Ja lisäksi, Jyväskylähän on löytänyt Aallon jo paljon aiemmin. Meillähän on Uuden Aallon kaupunki, Aalto-museo, aito ja oikea Aalto-kampus ja Aalto-ylioppilastalo. Viettihän Aalto Jyväskylässä myös nuoruutensa ja valmistui lyseosta. Jyväskylä on Alvar Aallon kaupunki.
Innovaatioyliopisto, keksi jotain uutta ja omaperäistä, älä vain kopioi muilta!
Kirjoittaja on on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 2.6.
