keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Voiko opiskelupaikan ostaa?

Yliopistojen kevään pääkykoerumba on jälleen täydessä vauhdissa. Osa hakijoista onkin jo päässyt testaamaan tietojaan kevään suurimissa tietokilpailuissa.

Esimerksi Jyväskylän yliopistoon hakenee tänäkin keväänä reilut 13 000 tiedonnälkäistä. Suosituimmat alat Jyväskylässä ovat totutusti olleet liikunnan alat, luokanopettajan ja lastentarhanopettajien koulutus. Todennäköisesti näin myös tänäkin keväänä. Kilpailu aloituspaikoista on kovaa, ja esimerkiksi viime vuonna luokanopettajakoulutuksen pääsi aloittamaan vain noin joka 24. pääsykokeeseen osallistunut.

Kilpailu tulevaisuudesta ja tulevasta opinahjosta saattaa koitua myös lompakon päälle.

Suosittujen aineiden kuten oikeustieteen, lääkiksen ja kauppatieteen ovet aukenevat monelle vasta valmennuskurssien jälkeen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen päässeistä lähes kaikki ovat prepanneet tietojaan valmennuskurssilla.

Valmennuskurssien hinnat vaihtelevat 200 eurosta jopa reiluun 5000 euroon. Kalliimmat kurssit tosin sisältävät takuun, jos jostain syystä onnistuu pääsykokeet mokaamaan, niin rahat palautuvat takaisin. Vaikka maksullinen valmennuskurssi ei suoraan avaakaan opinahjon ovia, antaa se melkoista etulyöntiä kotikutoisiin valmistaujiin nähden.

Valmennuskurssit ovat myös keskittyneet isoihin kaupunkeihin. Etu-Töölössä asuvan oman lakitoimiston vesalla on varmasti erilaiset mahdollisuudet läpäistä pääsykoeseula kuin Kinnulan perukoilta ponnistavan tuoreen ylioppilaan.

On huolestuttavaa, jos tulevaisuudessa yhä kasvava joukko nuoria joutuu läpikäymään kalliit valmennuskurssit päästäkseen opiskelemaan. Tuloksena on ennen pitkää se, että suosituimmista ja parhaiten palkatuista aloista tulee harvojen etuoikeus. Jo nykyisellään pääsykokeet ja valmennuskurssit vain lisäävät opiskelualojen periytyvyyttä. Lääkärin lapsesta tulee usein lääkisläinen.

Yliopistojen sisäänpääsyjärjestelmä on suomalaisen koulutusjärjestelmän pullonkaula, joka olisi oikaistava. Valinnan pitäisi perustua vahvemmin hakijoiden valmiuksien ja soveltuvuuksien punnitsemiseen kuin ulkoa opettelun mittaamiseen. Maksullista tietokilpailua se ei saa olla.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 23.5.

Ei kommentteja: