Voiko opiskelupaikan ostaa?

Yliopistojen kevään pääkykoerumba on jälleen täydessä vauhdissa. Osa hakijoista onkin jo päässyt testaamaan tietojaan kevään suurimissa tietokilpailuissa.

Esimerksi Jyväskylän yliopistoon hakenee tänäkin keväänä reilut 13 000 tiedonnälkäistä. Suosituimmat alat Jyväskylässä ovat totutusti olleet liikunnan alat, luokanopettajan ja lastentarhanopettajien koulutus. Todennäköisesti näin myös tänäkin keväänä. Kilpailu aloituspaikoista on kovaa, ja esimerkiksi viime vuonna luokanopettajakoulutuksen pääsi aloittamaan vain noin joka 24. pääsykokeeseen osallistunut.

Kilpailu tulevaisuudesta ja tulevasta opinahjosta saattaa koitua myös lompakon päälle.

Suosittujen aineiden kuten oikeustieteen, lääkiksen ja kauppatieteen ovet aukenevat monelle vasta valmennuskurssien jälkeen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen päässeistä lähes kaikki ovat prepanneet tietojaan valmennuskurssilla.

Valmennuskurssien hinnat vaihtelevat 200 eurosta jopa reiluun 5000 euroon. Kalliimmat kurssit tosin sisältävät takuun, jos jostain syystä onnistuu pääsykokeet mokaamaan, niin rahat palautuvat takaisin. Vaikka maksullinen valmennuskurssi ei suoraan avaakaan opinahjon ovia, antaa se melkoista etulyöntiä kotikutoisiin valmistaujiin nähden.

Valmennuskurssit ovat myös keskittyneet isoihin kaupunkeihin. Etu-Töölössä asuvan oman lakitoimiston vesalla on varmasti erilaiset mahdollisuudet läpäistä pääsykoeseula kuin Kinnulan perukoilta ponnistavan tuoreen ylioppilaan.

On huolestuttavaa, jos tulevaisuudessa yhä kasvava joukko nuoria joutuu läpikäymään kalliit valmennuskurssit päästäkseen opiskelemaan. Tuloksena on ennen pitkää se, että suosituimmista ja parhaiten palkatuista aloista tulee harvojen etuoikeus. Jo nykyisellään pääsykokeet ja valmennuskurssit vain lisäävät opiskelualojen periytyvyyttä. Lääkärin lapsesta tulee usein lääkisläinen.

Yliopistojen sisäänpääsyjärjestelmä on suomalaisen koulutusjärjestelmän pullonkaula, joka olisi oikaistava. Valinnan pitäisi perustua vahvemmin hakijoiden valmiuksien ja soveltuvuuksien punnitsemiseen kuin ulkoa opettelun mittaamiseen. Maksullista tietokilpailua se ei saa olla.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 23.5.

Vappupuhe

Arvon opiskelijatoverit!

Elämme suuren muutoksen aikaa. Tänä vuonna 2008 linjataan jotain suurta. Jotain suurta, joka ei vain vaikuta meidän tulevaisuuteen, vaan joka vaikuttaa myös jälkipolviemme tulevaisuuteen. 

Tänä vuonna kirjoitetaan yliopistolaitoksen tulevaisuuden suuria viivoja. Yliopistolaitoksen historian suurin reformi jättää jälkensä pitkälle yhteiskuntamme tulevaisuuteen. 

Uudistuksen tarve on yleisesti tunnustettu. Sen tarkoituksen on kasvattaa yliopistojen autonomiaa. Sitä paljon kaivattua autonomiaa.

Uudistuksen aikeet yliopistojen autonomian kasvattamisesta ovat mitä kiitettävimmät. Tarkoittaisihan se yliopistojen, ja täten myös opiskelijoiden, kasvavaa valtaa omien asioidensa hoidossa. 

Valitettavasti valtioneuvoston viime aikaiset linjaukset yliopistojen tulevaisuudesta ovat olleet huolestuttavia. Linjaukset uhkaavat aidosti yliopistojen autonomiaa ja tasa-arvoisuutta. Lisäksi porvareiden logiikka uudistustyössä on pettämätöntä: Lisää rahaa niille, joilla sitä jo ennestään on. 

Täydellisen säätiömunauksen ja autonomian huutokaupan lisäksi yliopistoja kyykytetään perusrahoituksen epätasa-arvon suossa. 

Suomeen ollaankin luomassa kahden kerroksen yliopistoja. Yliopiston jolla on mahdollisuus perusopetuksen järjestämiseen ja yliopistoja joilta tämä mahdollisuus viedään. Tuloksena on koulutusalojen välinen epätasa-arvo, jako voittajiin ja jako häviäjiin.

Jyväskylän yliopistossa tämä näkyy esimerkiksi jatkuvana opetusharjoittelun kurjuutena tai vaikkapa kieltenlaitoksen leikkauksina. Opiskelija-opettajasuhdeluvusta puhumattakaan.

Minne on unohtunut yliopistojen perimmäinen tehtävä? Minne on unohtunut laadukkaan perusopetuksen turvaaminen? Minne on unohtunut sivistyksen vaaliminen?

Onko oikein, että me opiskelijat, jotka tuotamme yhteiskunnalle jotain paljon arvokkaampaa kuin kilpailukykyä tai markkina-arvoa, niin meitä rangaistaan? Me opiskelijat tuotamme yhteiskunnalle tulevaisuutta. Me näytämme sille suuntaa. Ja tähän me tarvitsemme perusopetusta. Me tarvitsemme laadukasta perusopetusta!

Siihen tarvitaan valtion tukea tai sisäänottomäärien leikkausta. Kumpaakaan ei ole luvassa. Tarjolla on vain lisää kilpailua ja katteettomia lupauksia. 

Hyvät opiskelijat!

Kaikesta kriittisyydestäni huolimatta, tahdon toivottaa minulle suoduin valtuuksin kaikille opiskelijoille erittäin riemukasta vappua!

Vappupuhe on pidetty vappuaattona 30.4. Jyväskylän kirkkopuistossa

Ei tippa tapa

Vappu räjäyttää taas Alkon myynnin. Pitkäripaisen ovi käy myös Jyväskylässä normaalipäivään verrattuna viisi kertaa useammin. Alkon arvio on, että myynti nousee noin 80 prosenttia vapun alla. Marssit ja piknikit eivät luonnistu ilman mielenkeventäjiä.

Stakesin tilastojen mukaan Jyväskylä vahvisti asemaansa alkoholin myyntitilastojen ykkösenä suurten kaupunkien sarjassa. Jyväskylässä myytiin asukasta kohden yhteen laskien 10,7 litraa sataprosenttista alkoholia.

Jyväskyläläiset opiskelijat kantanevat kortensa kekoon suurelta osin tästä tilastosaavutuksesta.

Vaikka monissa opiskelijariennoissa ei ole tapana sylkeä lasiin, on se vain toinen puoli opiskelijoiden oluenhuuruisesta maineesta. Opiskelijat jakaantuvat yhä vahvemmin niihin, jotka juovat, ja niihin, joille iloliemi ei maistu. Opiskelijaliike itsekin on pyrkinyt vaikuttamaan asenteisiin ja liikakulutuksen mukanaan tuomiin haittoihin. Vaikutustyö on varmasti paikallaan, jottei opiskelija-aikana hankittu tapa siirry mukana työelämään.

Opiskelijoiden kännäämiseen liittyy myös monia syvälle juurtuneita väärinkäsityksiä. Yleisesti kuvitellaan, että teekkarit olisivat sitä janoisinta sakkia. Totuus on kuitenkin toinen. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat tosiasiassa yliopistojen alkoholiin menevintä joukkoa.

Mielenkiintoista eri alojen välisessä alkoholin kulutuksessa on myös se, että erot ovat vuosia pysyneet samoina. Näyttää siis siltä, että uudet opiskelijat sosiaalistetaan nopeasti alan vallitsevaan juomakulttuuriin.

Mutta toisaalta, tutkimusten mukaan opiskelijat nauttivat alkoholia vain pitääkseen hauskaa. Elämä on tylsää, jos ei joskus juhli. Ja kuka sitä aina jaksaa olla selvinpäin? Sitä paitsi nykyisten massaluentojen ja kirjatenttien aikakaudella opiskelijoiden välinen kanssakäyminen on ulkoistettu yliopistoilta baareille.

Opiskelijat kaipaavat sosiaalista vuorovaikutusta ja kriittisiä keskusteluja. Näitä yliopisto ei enää tarjoa.

Vaikka opiskelijoiden juominen ei varmastikaan ole aivan sitä eurooppalaisinta, on se varmasti vähiten häiritsevää. Opiskelijoiden juominen pitäisi pikemmin nähdä oppimisprosessina. Lasin ja poikkitieteellisen keskustelun synnyttämät ideat voivat hyvinkin jalostua innovaatioiksi.

Tällainen innovaatiopolitiikka on ainakin halvempaa, iloisempaa ja aidompaa kuin viidelläsadallamiljoonalla synnytetty.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 30.4.