Yhteiskunta rämpii poliittisen apatian suossa. Äänestysinnostus laskee, puolueet kärsivät jäsenkatoa, valta on keskittynyt harmaille tylsimyksille ja uusille ajatuksille ei ole tilaa.
Näin puoluetoimintaa kuvataan, kun kysyy sitä kysyy puolueisiin sitoutumattomilta. Poliittinen sitoutuminen ja värin tunnustaminen on ikävää ja 1970-lukulaista.
Onko aika ajanut poliittisen vaikuttamisen ohitse? Onko vastakkainasettelun aika oikeasti ohitse? Yhteiskuntamme nauttii taloudellisen hyvän aallon harjasta, mutta silti eriarvoisuuus ja tyytymättömyys kasvaa. Tilannetta kuvaa hyvin myös tapa, jolla pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) sättii mediaa huono-osaisuuden ylikorostamisesta. Kansa lienee tyytyväinen, kun se ei tiedä ongelmista.
Aprillipäivänä yliopiston kampusalueella alkanut talonvaltaus on päättymisensä jälkeen herättänyt keskustelua lehdissä, blogeissa ja kahvipöydissä. Mikä jälkikäteen on tapauksessa herättänyt keskustelua? Vallatun talon töhriminen ja poliisin toiminta, eivät valtaajien tavoitteet.
Vaikka keinot ajoivat tavoitteiden ohi, liittyy valtauksien tapaisten anarkististen mielenilmauksien taakse aina jotain sanomaa. Valitettavasti keinot löivät yli ja tavoite hukkui.
Talonvaltaus on vain yksi esimerkki tyytymättömyydestä. Ongelmat ja ihmisten turhauminen ei ole kadonnut. Pääministerin kommentit ja median tarttuminen politiikan lillukanvarsiin kierouttaa polittiista keskustelua pois ytimestään. Keskustelu siirtyy pois ongelmista ja kansalaiset vieraantuvat demokraattisesta päätöksenteosta. Vastakkainasettelu verhotaan piiloon. Kehityssuunta on enemmän kuin huolestuttava.
Turhautuminen ja syrjäytymien tuovat mukanaan ääri-ilmiöitä ja demokratiavaje syvenee.
Poliittisen vaikuttamisen suo syvenee, vaikka vaikuttamiskanavia on enemmän kuin koskaan. Tieto on kaikkien saatavilla ja kynnys demokraattiseen osallistumiseen on matala. Talonvaltaajistakin suurin osa siirtyi äärikeinoihin kokeilematta ensin demokraattista vaikuttamista.
Kansalaisten oma vastuunotto on huolestuttavan alhaista. Mikä neuvoksi? Lisää politiikkaa politiikkaan. Lisää vastakkainasettelua.
Se on ainoa tie, johon nojautumalla voidaan palauttaa ihmisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon ja osallistumiseen.
Lisää politiikkaa kouluihin. Kasvatamme lapset ja nuoret vieroksumaan politiikkaa ja puolueita. Mitä pahaa on vastakkainasettelussa ja osallistumisessa?
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja (sd.).
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 13.4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti