"Kuka rapsuttaa kenenkin selkää?"

Vuoden 2008 ensimmäinen Jylkkäri tarjosi JYYn uuden hallituksen esittelyn lisäksi myös annoksen demokratiakritiikkiä. Hallituksen valintaa kritisoitiin kaveripiirin "mulle-sulle-peliksi", jossa vain pärstäkerroin vaikuttaa valintoihin. Vaikka en itse neuvotteluihin osallistunutkaan, silti uskallan hieman oikoa kritiikkiä ja väittämiä.

Kukaan ei pelannut ketään tietoisesti ulos. Se väite, että pienet ryhmät tai keskisuuret ryhmät savustivat vaalivoittajan ulos, on outoa. Pienet ja keskisuuret ryhmät ovat tajunneet sen mitä vaalivoittaja ei ilmeisestikään tajunnut, että yhteistyötä kannattaa tehdä. Edes ylioppilaskuntapolitiikassa ei voi asioita tehdä yksin. Ne tehdään yhdessä. Aina. 

"Tilanteeseen vaikutti sekin, että uuden hallituksen keskeisten ryhmien neuvotteijat olivat edellisvuoden hallituksen jäseniä. Näin työkaverit ja samalla ystäväksi muodostuneet henkilöt sopivat keskenään henkilösuhteiden perustalta uuden hallituksen asiakysymysten ja äänestystuloksen kustannuksella." Näin Grönionin edariyhmä. Tämän kommentin ja kritisoinnin tunnen osuvan minuun, olinhan viime vuonna hallituksessa yhdessä muutaman neuvottelijan kanssa. Tosin niin oli vastaehdokkaanikin. Tekeekö se minusta esteellisen hakemaan jotain paikkaa, jos mahdollisesti olen toiminut vuoden aktiivisesti ja rakentanut hyviä suhteita muiden ylioppilaskuntatoimijoiden kanssa? Maalaisjärjellä asian luulisi olevan päinvastoin. Se, että minut tunnetaan, antaa myös neuvottelijoille mahdollisuuden punnita heikkouksiani ja vahvuuksiani. 

Grönionilaiset jatkaa: "Hallitusehdokkaat haastateltiin nyt ensimmäistä kertaa, mutta näin saatu avoimuus jäi vain kähminnän oikeutukseksi, kun vanhan hallituksen edustajat tyrmäsivät idean haastattelutulosten pohtimisesta ja muutaman päivän tuumaustauosta." Olen kysellyt neuvottelijoilta, että vaikuttiko haastettelut oikeasti lopputulokseen. Kaikki joiden kanssa olen jutellut, ovat vastanneet, että haastatteluilla oli aito vaikutus tulokseen.

Kaikesta huolimatta, neuvotteluissa olisi edelleen paljonkin kehitettävää. Viimeisimmät olivat taas suuri harppaus kohti avoimempaa ja työhaastettelumaisempaa valintaprosessia. Se, että kaikki eivät tule valituksi tai se, että neuvotteludemokratian myötä ei tule valituksi, ei kuitenkaan oikeuta ketään vähättelemään toisten valintaa. Hattua nostankin P&D:n edustajistoryhmälle, jotka oppositioon joutumisestaan huolimatta ovat suhtautuneet tilanteeseen hienosti. 

Syynä tähän kirjoitukseen on se, että toisten vähättelyyn ja prosessin epäreiluuteen vetoavat ja hyvin yksipuoliset kommentit ovat jossain määrin loukanneet minua tai muita hallituslaisia. Me emme olleet mukana neuvotteluissa, emmekä siksi ole vastuullisia niihin väitteisiin vastaamaan. Hallitustyöhömme tämä ei ole vaikuttanut, eikä vaikuta. Päinvastoin se on luonut vankempaa ryhmähenkeä, josta rakentaa parempaa ylioppilaskuntaa.

 

PS. Ja se, kenen selkää minä rapsutan, ei kuulu kenellekään.