Ilon ja pettymyksen viikko

Tervehdys kaikille.

Olen aina ollut hieman tällaisia linjattomia blogeja vastaan, mutta nyt sitten päätin itsekin tämän aloittaa. En lupaa kirjoittaa tänne mistään yhdestä aiheesta, mutta hyvin todennäköisesti kirjoitelmani liippaavat (ainakin jollain tasolla) ylioppilaskuntaa, opiskelua, ja yleistä maailman menoa. Eli melko suppeasti siis. En myöskään kirjoita tätä ketään tai mitään varten, vaan lähinnä siirrän kirjalliseen muotoon ylioppilaskunnan hallituskauden synnyttämiä kokemuksia ja ajatuksia. Kommentoida saa ja se on jopa toivottavaa.

Mennyt viikko on ollut melkoisen raskas. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pettymystä tuli keskiviikkona pidetyssä edustajiston kokouksessa, kun edustajisto päätti hylätä hallituksemme esityksen SYL:n liittymisestä Opiskelijoiden liikuntaliittoon. Pettymys ei johdu niinkään siitä, että esityksemme kaatui, vaan siihen millaisella keskustelulla päätös tehtiin. Riviopiskelija-argumenteilla ratsastaminen näyttää tehoavan. Saa nähdä mihin suuntaan OLL nyt menee, kun ylioppilaskuntakenttä näyttää karttavan vastuutaan. Nykyisellä linjalla ei voida enää jatkaa.

Torstai ja perjantai kuluivat periferiaylioppilaskuntien tapaamisessa. Ohjelma oli tasokas, vaikka taaskin talous- ja kuntavastaava jäi ilman omaa aihetta. Torstain iltaosuus tosin muodostui varsin rankaksi osuudeksi. Sitsit ja sen jälkeinen illanvietto venähti hieman pitkäksi, mutta Lipiäisen linko ainakin piirtyi lähtemättömästi verkkokalvolle.

Viikon ilon tarjosi eilen alkanut Jyrock. Perjantain tarjonta oli varsin laadukasta ja tunnelma mahtava. Harmittaa vain, ettei ole aikaisempina vuosina tullut lähdettyä.

Tästähän tämä lähti liikkeelle.